Jäällä

Vaikka ulkona mittari on näyttänyt koko viikon n. -20 ollaan kuitenkin uskaltauduttu lenkkeilemään. Yleensäkin omaa talviurheilua haittaa pahasti kylmäallergiani, johon toimivia lääkkeitä ei juurikaan ole. Esimerkiksi raju juokseminen tai hengästyttävä pitkä hiihtäminen ei tule kuuloonkaan jos pakkasta on paria astetta enempää. Kuitenkin reippaat kävelylenkit onnistuvat ja näin kovilla pakkasillakin vielä uskaltaa kävelemässä käydä kunhan ottaa lääkkeet matkaan hieman auttamaan tarvittaessa.

Nyt parina päivänä olen käynyt lähijäällä käppäilemässä Lilyn kanssa. Hämärällä koira varustettuna heijastinliivillä, vilkkupannalla jne. Koira saa mukavasti liikuntaa vapaana juostessa, vaikken itse pysty kovin reippailemaankaan. Nyt kun jäät kestävät hyvin pääsen näppärästi vanhempieni kodin takapihalta löysäämään koiran irti ja pienen metsikön jälkeen jo talsimaan järven jäälle!

Lily ottaa touhusta kaiken innon irti. Jahtaa omaa, minun tai lintujen varjoja, tarkistaa jokaisen pilkkireiän ja käy tutkimassa perimmätkin puomit ja kepit. Nyt myös olen huomannut miten neiti toimii kuin unelma ♥ Vaikka jäällä kauempana näköpiirissä olisi koira, hiihtäjä tms. tulee Lily hienosti ensminnäisellä käskyllä luokse tassut sutien :) Josku otetaan parin juoksuaskeleet kohdetta kohti, mutta sitten muistetaan että mammalla on parhaat herkut!