Jäällä

Vaikka ulkona mittari on näyttänyt koko viikon n. -20 ollaan kuitenkin uskaltauduttu lenkkeilemään. Yleensäkin omaa talviurheilua haittaa pahasti kylmäallergiani, johon toimivia lääkkeitä ei juurikaan ole. Esimerkiksi raju juokseminen tai hengästyttävä pitkä hiihtäminen ei tule kuuloonkaan jos pakkasta on paria astetta enempää. Kuitenkin reippaat kävelylenkit onnistuvat ja näin kovilla pakkasillakin vielä uskaltaa kävelemässä käydä kunhan ottaa lääkkeet matkaan hieman auttamaan tarvittaessa.

Nyt parina päivänä olen käynyt lähijäällä käppäilemässä Lilyn kanssa. Hämärällä koira varustettuna heijastinliivillä, vilkkupannalla jne. Koira saa mukavasti liikuntaa vapaana juostessa, vaikken itse pysty kovin reippailemaankaan. Nyt kun jäät kestävät hyvin pääsen näppärästi vanhempieni kodin takapihalta löysäämään koiran irti ja pienen metsikön jälkeen jo talsimaan järven jäälle!

Lily ottaa touhusta kaiken innon irti. Jahtaa omaa, minun tai lintujen varjoja, tarkistaa jokaisen pilkkireiän ja käy tutkimassa perimmätkin puomit ja kepit. Nyt myös olen huomannut miten neiti toimii kuin unelma ♥ Vaikka jäällä kauempana näköpiirissä olisi koira, hiihtäjä tms. tulee Lily hienosti ensminnäisellä käskyllä luokse tassut sutien :) Josku otetaan parin juoksuaskeleet kohdetta kohti, mutta sitten muistetaan että mammalla on parhaat herkut!

Agilityn alkeita

Heissan!

Nyt ajattelin todella ottaa itseäni jälleen niskasta kiinni ja aloittaa tämän blogin pitämisen kunnolla!

Lily on meidän oma vesikirppukoira ja metsästi viime kesänä päivittäin tuntitolkulla ötököitä rannasta

Kaikkea maan ja taivaan väliltä on mahtunut elämään 1½ vuoden aikana. Isoimpina koirapuolelta se, että Missi on jäänyt  minulta ns. eläkekoiraksi ja nuorimman pikkusiskoni orastavan koiraharrastuskuumeen testikoiraksi (näin samalla tulee harjoiteltua kouluttajan taitojani kun sisko valmennuksessani kotitreenejä tekee :D ). Roolissaan Missi kyllä viihtyy vallanmainiosta, virtaa nimittäin riittää kuin pienessä kylässä. Myöskin vanhempi nappisilmistäni eli Zip on kohta vaihtamassa  nimellisesti omistajaa. Nimittäin isään leimaantunut ja tykästynyt poika olisi jäämässä vanhempieni omakotitalon vahti-, lenkki- ja seurakoiraksi kun lähden kotoa. Pojalla kun on tuota reviiritietoisuutta ja vahti-intoa haukun kera vaikka muille jakaa, niin nauttii se varmasti oloistansa mielummin isolla pihalla vahtien kun pienessä kerrostalokämpässä uristen. Eli jatkossa täällä näkyykin suurimmaksi osaksi pelkästään Lilyn kommelluksia, mutta tietenkin suuret uutiset muistakin pitää muistaa! :)

Aloitimme Lilyn kanssa vihdoin agilityn alkeiskurssin viimevuoden lopussa ja kurssi päättyi tämän vuoden ensimmäisillä viikoilla, josta nytten jatkoimme jatkokurssille.

Koirapuistoilun riemua!

Agility yleensäkin on lähtenyt hyvin neidin kanssa liikkeelle. Koira kun on niin hyvin hallinnassa, ettei siihen tarvitse puuttua millään tapaa ja voi vain keskittyä itse tekemiseen. Tuleva putki- ja A-hullu tuosta on kyllä hyvää kyytiä tulossa ja kepit ovat jo nyt niin nätit! ♥ Ongelmana tulee olemaan tulevaisuudessa keinu. Se nimittäin on Lilyn mielestä aivan kauhea liikkuva härveli :D Muuten tulevaisuus harrastuksen osalta on oikein valoisa ja kummatkin nauttii tekemisestä täysillä.

Lilyn todistus hienosta alkeiskurssista

Myös tokoilua pitäisi taas ihan kunnolla aloittaa, koska jo pitempään haavena on ollut saavuttaa Lilylle TK1. Laskin, että vuoteen olisi mahdollista kaikki treenata kuntoon ja näin viimeistään 2 vuodessa saada titteli. Nyt kun sen täällä sanoin niin katsotaan pitäisikö treeni-into vähän paremmin! ;D

Viime kesän mökkeilyjä

Neiti beegihymy on mitä kaunein ♥